Sotatraumat vaivaavat varuskuntakeskustelua!

Sota-ajan eläneenä tuntuu siltä että sukupolvien ylitse kulkeutuneet sotatraumat ovat alkaneet vaivata varuskuntakeskustelua. Hiljattain ilmestyneissä romaaneissa (Sotilaan kujanjuoksu Armas Kemppi, Vilho Kankareen Mennään kun käsketään, Taavetti Heikkisen sotapäiväkirjat, Jenni Kirveksen essee Sivistynyt sota) sotia on käsitelty tavalla joka on ollut uutta sotia käsittelevässä kirjallisuudessa. Sotapäiväkirjat eivät kaunistele eivätkä valehtele.

Niissä on vihdoin kerrottu millaista sota todellisuudessa oli. Sotien traumauttamat veteraanit eivät voineet puhua, me sota-ajan lapset ja erikoisesti naiset, äidit, vaimot ovat saaneet tuntea sen nahoissamme. Nyt niistäkin on alettu puhua ja niin ne purkautuvat parhaillaan puolustusvoimien uudelleen järjestelyä koskevaan keskusteluun.

Näitä sotakokemuksia, kuultuja, luettuja, kerromme nyt me. Veteraanisuvun maine tuo poliittisia pisteitä joita kalastetaan nyt jopa eduskunnassa. Sota kulkee sisällämme vielä muutamia sukupolvia. ”Me tiesimme, mutta vaikenimme”, kirjoitti eversti W. Halsti  eräs viime sotien sotasankareista.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s